Merkillinen Pyhä-Nattanen

Pyhä-Nattasen huipulla katse kiinnittyy palovartijan pieneen mökkiin ja sitä se ponnahtaa ympäröiviin kivimuureihin, jotka ovat kuin mökin suojaksi harkiten ladotut. Vaikka tiedän, että kaikki mikä on täällä kiveä, on luonnon muovaamaa, mielikuvitus lähtee laukalle. Muurit ovat kuin jättiläisen rakentamat. Kuka täällä on suojannut, mitä ja keneltä?




Polku johdattaa kulkijan suoraan mökin ovelle ja tuntuu hyvältä livahtaa sisään suojaan navakalta tuulelta. Pöydällä on ohjeita. Mökki on niin sanottu päivämökki. Sinne saa jäädä yöksi vain äärimmäisissä olosuhteissa. Ymmärrämme pointin. Kyllä täällä viihtyisi pitempäänkin, vaikka viikon.

Helppo tänne olisi laittaa leiri pystyyn, kun on maja valmiina kahdelle, kaksi sänkyä patjoineen, kamina ja kaasupullo. Polttopuitakin on, mutta vesi sentään tänne pitää itse kantaan. Olisi täällä hienoa seurata auringon nousuja ja laskuja.

Tulee niin, että mökissä kumisee. Eipähän ole hyttysiä. Syömme eväitä, ihailemme mökin ikkunasta avautuvia maisemia ja tutkimme vieraskirjaa.  Jossain vaiheessa on aika jättää mökki ja lähteä tutustumaan luonnon muovaamiin tooreihin ja huipulta avautuvaan mahtavaan maisemaan.

Pyhän-Nattasen laki ei ole laaja ja kiviseinien lomasta löytyy paikkoja, joihin tuuli ei ylety.

Toorien huipuille on päästävä. Pyhä-Nattasella on sodan aikana ollut saksalaisten tähystyspaikka ja kaukaisempina aikoina täällä on ollut saamelaisten pyhä uhripaikka. Kivimuurien tasanteilta löytyy epämääräisiä rakennelmia, saksalaisten jättämiä jälkiä. Saamelaisista ei merkkejä näy.

Joku on uhrannut kiven koloon suklaapatukan. On unohtanut poistaa sen ympäriltä muovikääreen. Minä päätän olla uhraamatta mitään. Rohkenen kuitenkin hetkeksi heittäytyä pitkäkseni huipun tasaiselle kivipaadelle. Tuntuu hyvältä. Kannattaa kokeilla!

Välillä tuntuu kuin olisimme Kanarialla. Maisemassa piirtyy Teide tuplana: Terävä-Nattanen ja Suku-Nattanen.

Me kävimme Pyhä-Nattasella elokuussa 2017 ja ajoimme paikalle Vuotson kylän kohdalta kääntyvää metsäautotietä pitkin. Tien alussa on kyltti, jossa muistutetaan, että ajat tietä omalla vastuulla. Se suorastaan usuttaa jatkamaan matkaa. Ja kylläpä tiessä riittää kuoppia. Helposti täällä huolimaton kuski autonsa rikkoo. Tie on myös kapea.

Matkaa kylästä Pyhä-Nattaselle johtavien polkujen varteen noin 11 kilometriä. Reittejä kohteeseen lähtee siis kaksi. Ensin on pitempi polku, joka kulkee laavun kautta. Me lähdimme huipulle jälkimmäistä polkua, josta Pyhä-Nattaselle on matkaa kaksi kilometriä. Palasimme tielle laavun kautta. Kävelymatkaa kertyi kaikkiaan noin seitsemän kilometriä, sisältäen kilometrin mittaisen paluun tietä pitkin autolle.

Lyhyt reitti huipulle on yllättävän helppo, mutta tämä on siis puhtaasti meidän kokemus. Viime kesän Halti-retken jälkeen kulkemamme polut ovat tuntuneet helpoilta. Reitti on pelkkää ylämäkeä, joten luonnollisesti jossain vaiheessa hengästyttää, hikoiluttaa ja sydän hakkaa. Huipun lähellä on rakkaa, jossa kulkeminen on hankalampaa, mutta sitä ei todellakaan ole kilometrikaupalla.

Selän takana avautuu upea maisema Sompion järvelle kauempana siintävälle Lokan tekoaltaalle. Minusta se on valtava ja näyttää ihan mereltä. Kari toteaa, että ei nyt sentään niin iso.

Lähdemme huipulta ja päätämme yksissä tuumin kiertää koko reitin eli palata autolle laavun kautta. Se on virhe! Reitillä on kiviröykkiöitä ja todella isoja kiviä, joten laskeutuminen on hidasta ja vaivalloista. Maisemassa ei ole enää mitään eritystä huipulta paluun jälkeen. Lyhyemmällä reitillä avautuu upea järvimaisema.
Ennen laavua polku tasoittuu. Laavulta on lyhyt matka tielle. Vinkki: jos haluat käydä laavulla (tulentekopaikalla), kävele sinne tieltä ja palaa takaisin ja aja auto lyhyemmän reitin alkuun. Käy huipulla ja palaa samaa polkua takaisin. Autolle lähdöstä paluuseen meillä kului aikaa neljä tuntia. Emme kiirehtineet, mutta emme maleksineettaan.

• Jos vähänkin tunnet Pyhä-Nattasen kutsuvan sinua, MENE! Paikka on ainutlaatuinen ja mukava päiväretkikohde. PAITSI JOS autosi on sinulle pyhä, kannattaa suunnata muualle, minne voi ajaa parempikuntoista tietä pitkin.
• Reitti Pyhä-Nattaselle on merkattu puisin kepein. Kannattaa seurata keppejä, sillä polku katoaa maastossa kivikkoisilla osuuksilla. Luonnonpuistossa saa kulkea vain merkittyjä reittejä pitkin.
• Sompion luonnonpuistossa voi yöpyä vain Sompiojärven rannalla olevalla leirialueella, jonne matkaa on vielä kuusi kuoppaista kilometriä lisää (alkaa jo käydä autoja sääliksi). Jos telttailu ei innosta sinua, esim.Vuotsossa, Tankavaarassa ja Saariselällä on majoitusta tarjolla.
• Luonnonpuistossa kulkee kuuluisa Ruijan polku Jäämerelle sekä Terävä-Nattaselle ja Seinätunturille. Meillä oli suunnitelma mennä käymään samalla reissulla myös Terävä-Nattasella. Koska Pyhä-Nattanen tarjosi ihan tarpeeksi elämyksiä ja liikuntaa yhdelle päivälle, mieli muuttui. Eikä kuoppainen tie houkutellut jatkamaan matkaa. Joku toinen kerta sinne sitten.
• Lähdimme matkaan aamulla. Ilma oli aurinkoinen ja tyyni, mutta huipulla tuuli todella lujaa. Vaikka matka on lyhyt, olosuhteet tunturin huipulla voivat olla jotain ihan muuta kuin alhalla.
• Muista merkitä käyntisi mökissä olevaan vihkoon.