Vietimme helmikuussa 2018 kaksi viikkoa La Palmalla, jonne pääsee nyt Helsingistä suoralla lennolla. Tämän vähemmän tunnetun Kanarian saaren ehdoton ykköskohde on 2 426 metriin kohoava Roque de los Muchachos. Siellä saa ihailla alapuolelle jääviä pilviä ja ainutlaatuisen kirkasta taivasta. Autolla pääsee aivan huipun viereen (2 396 m), jossa sijaitsee observatorio Astronomical Observator del Roque de los Muchachos eli ORM. Löysimme vuorelta myös jään valtakunnan.
Roque de los Muchachos ei ole julkisen liikenteen reittien varrella. Meillä oli käytössä vuokra-auto, mutta pääsee vuorelle myös taksilla. Vuori on keskellä saarta ja sinne voi ajaa kahdesta suunnasta. Suosittelemme lännen puoleista, eli Garafíasta lähtevää tietä. Matka on lyhyempi ja maisema on kaunista pinjametsää. Idästä eli Santa Cruzista päin ajettaessa ajomatka on paljon pitempi.
Tietenkin kannattaa ajaa tie päästä päähän, jos se vain on auki. Talvella lännen puoleinen tie on varmemmin auki. Idän puoleisella tiellä ennen observatoriota kohoavat jyrkät rinteet keräävät lumen ja jään ja lomamme aikana siellä oli maanvyöryjä. Santa Cruzin puoleinen tie on siksi useammin suljettu.
Pääsimme Roque de los Muchachosin vuorella kolmannella yrittämällä, muuta innostuimme paikasta niin, että kävimme siellä kaksi kertaa.
Ensimmäisellä yrityksellä sää oli "alhaalla" pilvinen ja lämpöä noin 13 astetta. Ajattelimme, että hurautamme ylös läpi pilven nauttimaan auringosta. Matkalla lämpötila laski aivan liian nopeasti. Sade muuttui rännäksi, tuuli yltyi myrskyksi ja maasto muuttui jäiseksi.
Talvisista olosuhteista huolimatta tie oli auki. Päästimme pari autoa ohi. Olisivatko olleet observatorion työntekijöitä, sillä vuokra-autoja ne eivät ollet. Muutaman mutkan jälkeen luovutimme. Kesärenkailla jäisellä tiellä oli liian suuri riski enää edetä ylemmäksi, sillä tie on todella kapea, mutkainen eikä siinä ole kaiteita. Rotkoon tipahdat, jos liut tieltä pois. Käänsimme auton ja ihailimme hetken kanarialaista talvimyrskyä. Vaikka talveen olemme tottuneet, tämä oli jotain erilaista.
Kahteen viikkoon mahtui monenlaista säätä. Ja kun koitti se aamu, että itäinen puoli saaresta oli poikkeuksellisen pilvetön, lähdimme ajamaan Santa Cruziin ja sieltä vuorelle. Matkalla ihailimme Teideä.
Aurinko paistoi ja sää oli upea, mutta niin vain vuorelle johtavan tien varressa olevassa kyltissä luki CERRADO, suljettu. Sitä siinä sitten päivittelimme parin muun paikalle saapuneen turistin kanssa. Koska saarella oli muutakin nähtävää, teimme u-käännöksen.
Iltapäivällä, monen mutkaisen, korkean, kapean ja kerrassaan hienon ajokilometrin jälkeen avautui eteemme maisema, jossa puhtaan valkoisen Roque los Muchachosin rinteillä observatorion rakennukset hohtivat kuin kirkot. Lunta! Siksi tie oli suljettu. Päätimme yrittää vuorelle lännestä päin.
Tie oli koko matkan sulana ja olimme observatoriolla kuin heittämällä. Kaksi korppia lehahti parkkipaikalla heti luoksemme, kun nousimme autosta. Kanarian kuukkelit!
Observatorioilta Santa Cruzille päin johtava tie oli edelleen suljettu, eli se sama tie, josta olimme aamulla yrittäneet päästä vuorelle. Tie näytti hyvältä, ja kun pari autoa jatkoi matkaa tietä pitkin, päätimme lähteä perään.
Mutkan takana avautuva maisema oli kuin Lumikuningattaren jäähän henkäilemä
Rinteet olivat jääpuikkojen verhoamat ja kaiken sen kauneuden päälle oli ikään kuin ripoteltu ohut kerros puuterilunta. Tienpientareella perhe jakoi eväitään korppien kanssa. Joukko espanjalaisia kävi lumisotaa. Uskalsimme jalkautua taistelukentälle. Espanjalaisia nauratti ja niin nauratti meitäkin.
Tie oli paikoin jäässä, mutta seuraava mutka ei ollut kaukana. Ja siellä seuraavan mutkan takana maisema oli vielä enemmän jäässä. Tunnelma oli taijanomainen ja niin oli äänimaailmakin. Olimme keskellä jään valtakuntaa. Kannatti tulla, mutta tästä eteen päin ei kannattanut enää ajaa.
Paluumatkalla pysähdyimme vielä observatorion kohdalla. Oli aika jakaa eväät. Ehdimme tuskin kaivaa repun esiin, kun korpit olivat jo paikalla.
Kolmas kerta toden sanoo
Ei meidän pitänyt tänne enää tulla, mutta kun auto oli viimeistä päivää vuokralla, tie vain vei meidät vuorelle. Oli kummallinen aamu, sillä lämpötila kohosi sitä mukaa kun ajoimme ylös. Ylhäällä lämpöä oli kahdeksan astetta.Ohitimme observatorion. Maasto oli vielä jään peitossa, toki se oli sulanut paljon viime käynniltä. Ja kun aurinko lämmitti jäisiä rinteitä, kuului ritinää. Sitten jotain lähti vierimään ja se mätkähti tielle. Jään valtakunta oli romahtamassa, joten maisemia ei kanattanut kovin pitkäksi aikaa jäädä ihailemaan.
Jossain vaiheessa hyppäsin pois autosta ja potkin tien sivuun keskelle tietä pudonneita jääpaloja tien. Vuokraaja oli varoitellut meitä, että ihan kaikkea auton täyskasko ei kata, eikä huonoille teille parane autolla ajaa. Mutta ei tie huono ollut.
Talvi väistyi, kun saavuimme Los Andenesin näköalapaikalle, josta avautuu upealla näköala Caldera de Taburiente National Parkiin. Pitkään vain tuijotimme maisemaa ja hengitimme.
Korppi tuli tervehtimään. Tarjosimme sille banaania. Ei maistunut. Toisen korpin hahmo näkyi kaukana kukkulan huipulla olevan kepin päässä. Sillä se vartioi maailmaa.
Viimeisen kerran näimme vuoren bussin ikkunasta matkalla lentokentälle. Poikkeuksellisesti aamu oli pilvetön. Valkoiset teleskoopit loistivat kuin kirkot, tällä kertaa tummaa maastoa vasten.
- ORM
- Roque de los Muchachos sääsivu
- Observatoriolle järjestetään opastuksia, joista lisää osoitteessa: www.adastralapalma.com. Huomaa säävaraus. Opastus ei sisällä matkoja. Matkajärjestäjiltä voi kysellä opastettuja retkiä observatoriolle, jolloin myös matkat sisältyvät hintaan.
- Matkalla vuorelle on hyvin vähän palveluja, ylhäällä ei palveluja ei ole ollenkaan (ei siis myöskään vessaa). Alueelle rakennetaan Visitor Centeriä, mutta milloin se mahtaa olla valmis?
Ei kommentteja