Onko ollut Suomessa aamupalalla parempaa näköalaa, kysyy Kari. Ahmin maisemaa. Olemme Korpilammella, Espoossa. On juhannuspäivän aamu ja olemme viettämässä elämämme ensimmäistä hotellijuhannusta.
Korpilammen maisema on nuuksiomainen, herkkä, vaihteleva ja kallioinen. Lammen ympäri kiertää maisemapolku. Täällä ei tule maisemaähkyä, toisin kuin paikoissa, joissa maisema jatkuu avarana kauas. Täällä katse löytää helposti yksityiskohtia. Mustikkaa näyttää tulevan vähän, puolukka kukkii runsaasti. Metsä on vanhaa, kauniisti oksistaan kaartuvat männyt on kuin tilattuna tänne tehty.
Polku poikkeaa jossain vaiheessa rannasta, mutta me jatkamme kävelyä rannan jyrkkää kalliota pitkin. Lokki rähisee ohikulkijoille. Sillä on pienessä saaressa pesä ja poikaset.
Ja hotellin ainutlaatuisuus on tässä maisemassa. Etteivät menisi tekemään tähän enää enempää. Vastarannalla on jo savusauna ja rakennuksia, jotka rikkovat maisemaa. On vaikea uskoa, että alle puolen kilometrin päässä on vesipuisto.
Korpilammen maisema idyllinen, mutta hotellin ulkoasu jotain aivan muuta. Hotellihuone on onneksi tätä päivää, standardi, ei herätä mitään ajatuksia puolesta eikä vastaan. Huoneesta ei ole maisemaa lammelle. No, eihän meillä ole tapana jäädä oleskelemaan hotellihuoneisiin.
Juhannus alkaa tuntuu todella helpolta: kaikki valmiina, ympärillä kauniit maisemat, ei hyttysiä, juhannuspuffet sisältyy paketin hintaan ja sauna. Juhannuksena pitää uida luonnon vedessä, se on minun keskikesän taikani. Lammen vesi on kylmää. Parin vedon jälkeen kiiruhdan pois. Terassilla ihastelen pinnan läheisyydessä uivia pikkukaloja.
Kari tyytyy porealtaaseen. Saunassa joku kertoo, että päättivät tulla tänne, kun ei huvittanut mennä värjöttelemään toppatakissa mökille. Suomen kesä! Lämpötila ei aamulla ollut paljoa korkeampi kuin viime jouluna. Telttailu saaressa vaihtui meilläkin hotelliyöhön.
Illalla syödään. Maisema vie huomion ruoasta.
On aika siirtyä ulos katsomaan kokkoa. Olisi sen nähnyt ravintolastakin, mutta ei nyt sentään heittäydytä niin mukavuudenhaluisiksi. Hyviä maisemapaikkoja on tarjolla runsaasti, vaikka väkeä on. Hassua, että poltamme suuria tulia vuoden valoisimpaan aikaa. Pitäisi tehdä tämä myös talvella, silloin kun pimeä on liian pitkä.
Lähes jokainen näpertää kännykkänsä parissa, niin mekin. Some täytyy kokkokuvista. Joku selittää puhelimessa kovaan ääneen missä päin maailmaa parhaillaan on. Kansa kohahtaa, kun osa kokosta romahtaa järveen. Toivottavasti se ei pilaa lammen vettä.
Tänään tanssitaan elävän musiikin tahdissa humppaa ja tangoa, mutta ensin on Hulahula. Maailman ennätyksen yrittäminen on hauska. Väkeä on paljon. Nimen saa laittaa tiskillä olevaan listaan. Ja mehän laitamme. Osa pareista on tullut tänne tanssimaan; liikkeet ja askeleet paljastavat, että kursseja on käyty. Tyylipisteet heille. Humppa saa lapset pomppimaan tanssilattialla. Tulee mieleen ruotsinlaiva. Taitavat tanssijat osaavat väistää huonompiaan.
Historiaansa hotelli ei liiemmin paljastele, mutta Kari muistaa ajan, kun paikkaa rakennettiin ja siitä puhuttiin. "Korpilammen henki" on synnytettiin täällä. 1960-luvulla tämä oli ihan oikeasti korpea, hotelli keskellä metsää, jossa kestitettiin arvovaltaisia vieraita. Kansainvälisiä konferenssivieraita täällä käy edelleen ja hyvä niin, onhan maisema juuri sellainen, jollaisella Suomea maailmalla mainostetaan.
Aamupala maistuu Korpilammen maisemassa. Hotellihuoneessa luemme tekstiteeveestä, että maailmanennätystä ei sitten tullut. Ei harmita. Täällä on ollut mukavaa! Ennen lähtöä menemme vielä aamusaunaan ja pulahdamme Korpilampeen.
Tähän blogikirjoitukseen ei liity minkäänlaista sopimista, supliikkia tai lahjontaa. Löysimme Korpilammen tarjouksen netistä ja maksoimme siitä pyydetyn hinnan. Menemme sinne varmasti vielä uudestaan.
Ei kommentteja