Geirangerissa riittää maisemaa ja tekemistä

Geirangerin vuono valittiin vuonna 2005 Unescon maailmanperintökohteeksi ainutlaatuinen maisemansa takia. Tämä varmasti on vaikuttanut paikan vetovoimaan, sillä Geirangerin  satama on Norjan kolmanneksi vilkkain risteilysatama ja Geirangerin kylä on varsinainen turistirysä. Mutta on Geirangerissa muutakin ja meidät paikka yllätti monipuolisuudellaan heinäkuussa 2018.


On aamu ja tihkusade. Kumiveneemme etenee peilityyntä veden pintaa pitkin kohti alueen kuuluisia vesiputouksia. Vuonolla on muutama vene ongella. Ristelijäaluksia ei vielä näy.

Vuonoa reunustavat jyrkät kanjonimaiset kallioseinät, joiden rinteillä laiduntaa vuohia. Vaikka ne ovat taitavia, tiedämme kokemuksesta, että joskus sorkka irrottaa kiven. Täytyy olla tarkkana, nyt kun etenemme niin lähellä rantaviivaa, että jyrkkiä kallioita voisi koskettaa. Ja on niitä kosketeltu. Pystysuorat seinämät ovat täyttyneet kirjoituksista. Paljon on tästä ihmisiä tullut ja mennyt.

Aamun uneliaisuus alkaa väistyä ja vuonolle saapuu sightseeing-aluksia ja vuokraveneitä, jotka vetävät siksakkia vesiputoukselta toiselle. Autolautat etenevät määrätietoisesti suoraan ja vuoroja vaikuttaa olevan tiheään.

Liikennettä vuonolla riittää, mutta alukset etenevät hitaasti ja niistä ei tule suuria aaltoja. Kumivene keikkuu mukavasti aallokossa. Ja niin näyttävät keikkuvan kajakitkin, joita tulee ryppäinä Geirangerin kylästä ja Homlongista. Jos meillä ei olisi venettä, vuokraisimme kajakin. Sightseengveneet jättäisimme väliin.

Virveli ui veneen perässä turhan panttina. Kalaa ei tule eikä risteilijöitä edelleenkään näy.

Vesiputouksia ja hylättyjä maatiloja

Kosijalle - Friaren - vuonon suurimmalle vesiputoukselle on satamasta matkaa noin 10 km. Sitä vastapäätä on alueen kuuluisin vesiputous. Tai niitä on monta, sillä Seitsemän sisarusta - Sju Systrene - on rypäs putouksia. Pisin niistä valuu alas 250 metrin korkeudesta. Kesä on ilmeisesti uuvuttanut pienimmän sisaruksista, sillä vaikka kuinka etsimme, löydämme putouksia kuusi.

Kosija

Seitsemän sisarusta -vesiputous häämöttää edessä oikealla

Parhaissa voimissaan vesiputoukset ovat keväällä, toukokuussa tai kesäkuun alussa. Nyt heinäkuun lopulla ylhäällä vuoristossa on enää vähän sulavaa lunta, eikä se jaksa enää ruokkia ympäri vuonoa valuvia putouksia. Vesiputouksia on joka puolella ja vain osa niistä näkyy maanteiden varsilla oleville näköalapaikoille. Tosin nyt moni niistä näyttää pieniltä puroilta.

Läheltä Kosijaa nosee polku Skageflån maatilalle. Rannalle on vedetty kajakki, joten joku kiipeää parhaillaan korkeuksiin. Jos venettä tai kajakkia ei ole, rantaan pääsee sightseeinveneellä tai patikoimalla Geirangerin kylästä maatilalle ja takaisin. Kipuaminen rannasta kestää puolisen tuntia ja perillä avautuvat kuulemma seutukunnan parhaat näköalat Seitsemän sisaruksen -vesiputoukselle. Uskotaan! Vuonon vastakkaisella rinteellä on Knivsflån maatila, jonne myös pääsee kiipeämään rannalta lähtevää polkua pitkin. Näköala ei sieltäkään liene hassumpi Geirangerin vuonolle.

Niska kenossa maatiloja katsellessa sitä vain ihmettelee, että voiko haasteellisempia asuinpaikkoja tästä maasta löytyä! Molemmat maatilat ovat joskus olleet menestyneitä tiloja, sillä aurinkoisilla rinteillä olosuhteet ovat olleet hyvät maanviljelyyn. Mutta elämä rotkon reunalla on ollut väistämättä myös vaarallista ja ikäviä asioita täällä on tapahtunut ja niiden takia tilat ovat autioituneet.

Kalaa ei Geirangerin vuono tällä kertaa meille anna. Paluumatkalla on pakko päästä jaloittelemaan ja ajamme veneen rantaan Bringefossenilla. Tämä putous on vähemmän tunnettu ja jostain syystä kaikki tuntuvat keskittyvän sen vieressä loriseviin sisaruksiin, vaikka Bringefossen on ainakin heinäkuussa 2018 paljon näyttävämpi putous.



Bringefossen

Pienen pieni vaellusreitti keskellä kylää

Kun saavumme Geirangerin kylässä olevan leirintäalueen rantaan, Hurtigruten lipuu satamaan.  Kari käy uimassa leirintäalueen läpi virtaavassa joessa. Vesi on kylmää.

Joen vieressä kulkee Fossevandring-polku ja komea vesiputous näkyy leirntäalueelle ja sen tasainen kohina kuuluu telttaan ja peittää leirintäalueen äänet alleen. Minut tuo ääni tainnuttaa hetkessä uneen, Karia kosken meteli valvottaa.

Illalla kävelemme polun ja nousemme putouksen viereen rakennetut 327 porrasta. Reitti päätyy putouksen yläpuolella olevalle Union hotellille, joka siis näkyy leirintäalueelle. Polku jatkuu Fjordcenteriin, josta matkaa voi jatkaa kuuluisalle Storsaterfossiille. Me käännymme takaisin kylään ja palaamme leirintäalueelle maantietä pitkin. Ihailemme geirangerilaisten puutarhoja. Ruusut kukkivat.

Pieni kylä ja paljon turisteja

Geirangerin kylä on pieni ja sieltä  löytyy kauppa, leipomo, panimo, suklaatehdas, koulu, vanhusten palvelutalo ja vuonna 1842 rakennettu kirkko, joka on muuten suosittu hääkirkko. Ja kahviloita ja ravintoloita täällä riittää turistien tarpeisiin.




Pysyviä asiakkaita Geirangerin kylässä on noin 240 ja turisteja  käy vuosittain lähes 800 000. Kuulostaa hurjalta, mutta vastaavia lukuja löytyy myös Suomesta. Rukan matkailukeskuksessa on suunnilleen saman verran vakituisia asukkaita ja vierailevia turisteja.

Rantamaisemaa hallitsee sataman lisäksi iso laatikkomainen hotelli ja leirintäalue, jossa yövyimme pari yötä. Leirintäalueen isäntä tuli ihan itse etsimään meille telttapaikkaa, kun saavuimme kylään kuuden jälkeen illalla. Se oli toiseksi viimeinen paikka ja puolen tunnin kuluttua leirintäalue oli täynnä. Täällä on siis paljon matkailijoita ja paikat ovat sesongin aikaan täynnä.

Serpentiinitie Geirangeriin ja sieltä pois on elämys

Me ajamme Geirangeriin ja sieltä pois tietä numero 63 pitkin. Matka on elämys ja parhaat näköalat vuonolle avautuvat Flydalsjuvetin ja Ørnevingenin näköalapaikoilta.

Jatkamme Geirangerista matkaa Eidsdalin lautalle ja Trollstigenille. Ajamme kylästä lähtevän Ørnevegenin (”The Eagle Road”) 11 hiusneulamutkaa, joita on siis saman verran kuin kuuluisalla Trollstigenin tiellä. Ørnesvingen on näköalatasanne, joka on rakennettu Ørnevegenin korkeimmalla olevaan mutkaan. Tasanteelta aukeaa upea panoraamanäkymä Geirangerin kylään, vuonolle, Seitsemälle sisrukselle ja Knivsflån maatilalle. Tämän kirjoituksen aloituskuva on otetettu Ørnesvigeniltä. Saamme ajaa serpentiinitien kaikessa rauhassa kaksistaan, eikä meidän tarvitse jännittää mahtuuko automme näköalatasanteen parkkipaikalle, kun olemme liikkeellä aamulla jo ennen yhdeksää.

Tulimme Geirangerin kylään Styrnin tietä. Ajoimme tämän tieosuuden kaksi kertaa alas ja kaksi kertaa ylös, sillä teimme retken Geirangerista Dahlsnippaan. Flydalsjuvetin näköalapaikka on noin 5 km päässä Geirangerista. Täällä otetaan ne eeppiset Geirangerin vuonokuvat, joita matkailumainokset ja some ovat tulvillaan.

Näkymä Geirangerin vuonolle Flydalsjuvetin näköalapaikalta

Vaellusreitit
Kanootin vuokraus
Sightseeing-aikataulut
Geirangerissa on tarjolla monelaista majoitusta ja niistä tietoa täällä.